Vahinkoja sattuu joka päivä monenlaisissa tilanteissa. Jotkut ovat pieniä, kuten kahvin kaatuminen syliin, ja toiset suuria, kuten auto-onnettomuus. Mutta kun sanomme ”se oli vahinko”, ymmärrämmekö, mitä tapahtui, vai kiertelemmekö totuutta? Kaikki vahingot eivät vahinkoja, vaan toisinaan seuraus tietoisesta valinnasta ottaa riski. Kun tiedämme, että jokin on vaarallista ja teemme sen silti, ja kun tämä johtaa loukkaantumiseen tai onnettomuuteen, se ei ole vahinko, vaan oman toimintamme tulos.
Kaikki tiedämme, että ajaessa puhelimen käyttäminen on vaarallista ja siitä huolimatta monet tekevät niin. Kun puhelintaan näpyttelevä kuljettaja ajaa ulos tieltä, se ei ole vahinko. Rakennustyömaalla työntekijöiltä vaaditaan suojavarusteita, kuten viiltosuojakäsineitä. Jos työntekijä päättää olla noudattamatta sääntöjä ja saa viillon terävästä työkalusta, se ei ole vahinko vaan seuraus tietoisesta päätöksestä ottaa riski. On kuitenkin tärkeää tiedostaa, että aina ottamamme riskit eivät ole seurausta vain omista päätöksistämme. Esimerkiksi betoniauton kuljettaja ei ehkä pysty vaikuttamaan aikatauluihinsa, eivätkä kaikki työntekijät välttämättä tiedä, että heillä on oikeus työnantajan kustantamiin suojavarusteisiin. Siksi on erityisen tärkeää, että työnantajat ja esimiehet antavat työntekijöilleen asianmukaista koulutusta ja ohjausta varmistaakseen, että nämä ovat tietoisia työnsä riskeistä ja ymmärtävät millaisilla toimilla he voivat suojella niiltä itseään. Näin voimme ehkäistä vahinkoja, jotka ovat seurausta tiedon tai tietoisuuden puutteesta, ja siten luoda turvallisemman työympäristön kaikille osapuolille.
Tietenkin on tilanteita, joissa vahingot oikeasti ovat vahinkoja. Esimerkiksi lapsi saattaa kaataa television leikkiessään. Ei silloin ole tehty tietoista päätöstä ottaa riskiä. Useissa tilanteissa meidän on oltava kuitenkin rehellisiä itsellemme ja myönnettävä, että se mitä tapahtui, ei ollut vahinko. Kun kieltäydymme tunnustamasta riskejä, joita otamme, saman asian toistuminen on aina todennäköisempää. Jos työmaillamme on jatkuvasti samankaltaisia onnettomuuksia ja jatkamme toimintaamme ilman mitään parannuksia, emme ole vahingon uhreja. Tunnustamalla riskit ja ryhtymällä toimiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi voimme luoda turvallisemman ja tuottavamman työympäristön. Tähän kuuluu turvallisuuskäytäntöjen noudattaminen sekä asianmukaisen koulutuksen ja varusteiden tarjoaminen kaikille työntekijöille. Se tarkoittaa myös sen myöntämistä, että tapaturmat eivät ole vain osa työtä, vaan pikemminkin merkki siitä, että jotain on muutettava. Ottamalla ennakoivan lähestymistavan turvallisuuteen ja riskienhallintaan varmistamme, että kaikki pääsevät päivän päätteeksi kotiin ainakin niin terveinä ja hyvinvoivina, kuin olivat tullessaan.
Virheiden myöntäminen ei ole helppoa, etenkään kun ne ovat omia. Työyhteisestä täytyy kuitenkin löytyä tukea jokaiselle, joka on valmis myöntämään, että nyt tuli mogattua.
